Paralympiakomitean lajiliittovastuulajien tasokriteerit uudistuvat

Suomen Paralympiakomitea on päivittänyt omien lajiliittovastuulajiensa maajoukkueiden ja yksilöurheilijoiden tasokriteerit karsintaperusteisessa kilpaurheilussa vuodelle 2026. Nyt myös muissa kuin paralympialajeissa maailman parhaaksi yltänyt urheilija voi saada tason 1 statuksen ja omavastuuosuudet seuraavalle vuodelle. 

Karsintaperusteisessa parakilpaurheilussa Paralympiakomitea toimii kansallisena lajiliittona paralympialajeista maalipallolle, paraboccialle, parajääkiekolle, paravoimanostolle ja pyörätuolirugbylle sekä ei-paralympialajeista sokkopingikselle, sähköpyörätuolisalibandylle ja näkövammaisten ampumaurheilulle.

Näiden lajiliittovastuulajien taloudellisten resurssien jakaminen ja urheilijoiden omavastuuosuudet karsintaperusteisen kilpaurheilun maajoukkuetoiminnassa pohjautuvat tasokriteereille, joita on nyt päivitetty vuodelle 2026. Tasokriteerit on laadittu lajipäälliköiden ja maajoukkuevalmentajien yhteistyöllä.

Lajien urheilijat ja joukkueet jaetaan edelleen vuosittain kolmelle tasolle sen mukaan, ovatko he jo menestyneitä paraurheilun korkeimmalla huippu-urheilutasolla (vain paralympialajit), menestyneitä kansainvälisissä kilpailuissa tai kehittymässä huippu-urheilijoiksi matkalla kohti menestystä.

Korkeimmalla tasolla (1. taso) urheilijoiden omavastuut maajoukkuetoiminnan kuluista ovat 0 %, toisella tasolla 30 % ja kolmannella tasolla 50 %. Jokaisella lajiliittovastuulajilla on omat kriteerinsä urheilijoiden ja maajoukkueiden tasomäärittelyssä.

Katso lajikohtaiset määrittelyt 

Niissä lajeissa, joissa paralympiapolku on olemassa, maajoukkueet ja yksilöurheilijat voivat jakautua nykyisen tasonsa mukaan kaikille kolmelle tasolle. Ei-paralympialajeissa taso 2 on korkein mahdollinen, jolle urheilijat ja joukkueet voivat yltää.

Kriteereitä on nyt kuitenkin vuodeksi 2026 uudistettu niin, että myös ei-paralympialajeissa urheilijalla tai maajoukkueella on mahdollisuus nousta seuraavaksi vuodeksi tasolle 1, jos on omassa lajissaan maailman paras, eli on voittanut MM-kisavuonna maailmanmestaruuden tai pitää ei-kisavuonna maailman tilastoykkösen asemaa.

Tällainen urheilija on esimerkiksi hallitseva Euroopan ja maailmanmestari Hanna Vilmi näkövammaisten urheilijoiden lajissa sokkopingiksessä, joka ei kuulu paralympialajeihin.

Paralympiakomitean lajiliittovastuulajien 1–3 tason urheilijat ja joukkueet vuonna 2026

Taso 1 

Menestyy paralympiahuippu-urheilijana tai on maailman paras lajissa, joka ei kuulu paralympiaohjelmaan. Urheilijan omavastuut maajoukkuetoiminnan kuluista 0 %.

• Maalipallo: naisten maajoukkue, miesten maajoukkue
• Paravoimanosto: Harri Kauppila
• Sokkopingis: Hanna Vilmi

Taso 2

Menestyy kansainvälisissä kilpailuissa. Urheilijan omavastuut maajoukkuetoiminnan kuluista 30 %.

• Näkövammaisten ampumaurheilu: Esko Karmala, Timo Nyström
• Parajääkiekko: maajoukkue (Paraleijonat)
• Paraboccia: Saila Luumi, Vivi Virtanen & Viivi Pohjasniemi-Läntelä
• Sokkopingis: Jaana Pesari, Jouni Viitamäki

Taso 3

Kehittymässä huippu-urheilijaksi. Urheilijan omavastuut maajoukkuetoiminnan kuluista 50 %.

• Paraboccia: Antti Eemeli Huttunen
• Näkövammaisten ampumaurheilu: Veli-Pekka Rantanen, Janne Silas
• Sokkopingis: Jyri Grönlund, Olli Kytöviita, Väinö Rihti
• Sähköpyörätuolisalibandy: maajoukkue

Sokkopingiksessä 1–3 tason urheilijoita voidaan täydentää vielä vuoden 2025 joulukuun loppuun saakka. Kuluvan vuoden kilpailuohjelmassa on vielä kaksi lajin maailmancupin kilpailua, joissa tilastosijoitukset voivat nousta.

Pyörätuolirugbyssa ei tällä hetkellä ole maajoukkuetoimintaa. 

 
Lue lisää karsinta- ja osallisuusperusteisesta paraurheilusta Paralympiakomitean kilpa- ja huippu-urheilun linjauksista 2025