Näin kehitämme toimintaamme

Paraurheilijalle polku kohti huippua on käytännössä samanlainen kuin vammattomallekin urheilijalle, mutta joitain erityispiirteitä matkan varrella on, ja niitä urheiluseuran on hyvä osata huomioida.

Käytössä oleva paraurheilijan polku -kuvio pohjautuu kanadalaiseen LTAD-malliin. Polku kuvaa paraurheilijoiden mukaantuloa ja kasvamista urheilijaksi. Paraurheilijan polku -kuvio löytyy täältä.

Polun yksi erityispiirteistä on se, että polulle voi tulla paitsi lapsuuden ja nuoruuden harrastamisen kautta myös aikuisiällä tapahtuvan vammautumisen jälkeen.

Suomen Paralympiakomitean ja lajiliittojen tarjoamat tukitoimet pyritään rakentamaan paraurheilijan polun vaiheita myötäillen.

Ihannetilanne on se, että urheilija pystyy omassa seurassa etenemään polulla eteenpäin. Toimintaa on hyvä olla harrastustoiminnasta aina tavoitteellisesti harjoitteleville saakka. Valmennuksen pohjana on hyvä pitää mielessä lajin vaatimukset ja erityispiirteet eri ikäisillä, eri tasoisilla ja eri vammaluokissa urheilevilla urheilijoilla.

Valmennuksen tukena on hyvä olla vuosikello, joka ohjaa toimintaa suunnitelmallisesti eteenpäin.

Paralympiakomitea on mallintanut oman valmennusjärjestelmänsä paraurheilijan polku -kaavion mukaisesti. Lisäksi Paralympiakomitea on laatinut kahden oman vastuualuelajinsa, pyörätuolirugbyn ja boccian osalta omat lajikohtaiset valmennusjärjestelmät. Näitä mallinnoksia voi käyttää lähtökohtana ja vinkkinä, kun pohditaan oman lajin tai oman urheiluseuran tarjoamaa polkua paraurheilijoille.

Boccian valmennusjärjestelmään voit tutustua tästä.

Pyörätuolirugbyn valmennusjärjestelmään voit tutustua tästä. 

On hyvä miettiä jatkopolkuja myös niille toimintarajoitteisille harrastajille, jotka eivät ole tähtäämässä urheilijan polulle. Harrastamisen paikkoja voi löytyä esimerkiksi seuran harrasteryhmistä ja toimintarajoitteiset henkilöt on hyvä huomioida myös aktiivisina seuratoimijoina eri rooleissa.