- Etusivu
- Urheilijalle
- Luokittelu
Luokittelu
Miksi luokitellaan?
Luokittelu on olennainen osa paraurheilua. Voidaan sanoa, että luokittelu mahdollistaa koko paraurheilun. Luokittelua voidaan verrata vammattomien painoluokkalajeihin, esimerkiksi painissa, judossa tai nyrkkeilyssä. Tavoite on sama, taata kaikille kilpailijoille tasapuoliset lähtökohdat, jossa lopputuloksen ratkaisee urheilulliset tekijät, ei vamman haitta-aste.
Paralympialaisissa voivat kilpailla urheilijat, joilla on vähintään lajikohtaisesti määritetty minimivamma, joka rajoittaa toimintakykyä niin, että urheilija ei pysty tasaväkisesti kilpailemaan vammattomien kanssa. Paralympialaisiin osallistuvilla urheilijoilla on oltava kansainvälinen luokitus. Paralympialaisissa luokitus tapahtuu Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) sääntöjen mukaan.
Keitä luokitellaan?
Urheilijoita luokitellaan kolmessa eri vammaryhmässä: näkövammaiset, liikuntavammaiset ja kehitysvammaiset urheilijat. Näissä kaikissa on omat alaluokkansa ja lisäksi jokaisella lajilla on oma luokittelujärjestelmä.
Paralympialaisissa näkövammaiseksi voidaan luokitella urheilija, jolla on keskeinen puutos näkökentässä. Tyypillisiä näkövammoja ovat mm. putkinäkö ja näkökentässä olevat sumeat tai pimeät alueet. Urheilija, jonka näkö voidaan korjata silmä- tai piilolinsseillä normaaliksi, ei voi päästä paralympialaisten luokittelujärjestelmään.
Huom! Kehitysvammaisten Special Olympics -urheilussa luokittelu tapahtuu varsinaisia kilpailuja edeltävien tasoluokittelujen (divisioning) perusteella ja elinsiirron saaneiden urheilussa urheilijat jaetaan ikäryhmittäin.
Miten luokitellaan?
Lajien luokittelujärjestelmät pohjautuvat yhteiseen Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) luokittelusäännöstöön (Classification Code), jossa määritellään peruslähtökohdat luokittelulle. Näitä ovat muun muassa terminologia, luokitteluhenkilöstö, protestien kulku ja urheilijan vamman soveltuvuus tiettyyn lajiin (eligibility).
Eri lajeissa ja vammaryhmissä käytetään omia lääketieteellisiä luokittelukriteereitä ja -menetelmiä. Tarkoituksena on testata ja arvioida vamman aiheuttama toiminnallinen haitta kyseisessä lajissa. Lajista ja lajin vaatimuksista riippuen eri lajeissa on eri määrä luokkia.
Joissain lajeissa on yhdistettyjä luokkia, jolloin käytössä on pistetaulukkojärjestelmä. Näin tulokset saadaan vertailukelpoisiksi. Luokkien numerot kertovat vamman laadun, eli mitä pienempi luku, sitä vaikeampi vamma.
Esimerkiksi pyörätuoliurheilijoilla pienemmässä luokassa urheilevalla selkäydinvamma on korkeammalla nikamatasolla: Toni Piispanen kilpailee luokassa T51 ja Leo-Pekka Tähti luokassa T54.
Luokittelu tapahtuu erilaisten testien avulla. Liikuntavammaisen urheilijan luokittelijan testauksessa testataan nivelliikkuvuuksia, koordinaatiota ja tarpeen mukaan mitataan esimerkiksi amputoidun tyngän pituuksia.
Näkövammaisten luokittelu perustuu silmien lääketieteelliseen tutkimukseen sekä näkökykyyn. Kehitysvammaisten luokittelussa keskitytään kognitiivisten taitojen testaukseen kuten muistiin ja päättelykykyyn.
Kuka luokittelee?
Luokittelijoina toimivat esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset tai lajiasiantuntijat, jotka ovat kouluttautuneet lajin kansainvälisiksi luokittelijoiksi. Usein luokittelukurssit ovat hyödyllisiä myös lajin valmentajalle tai avustajalle.
Näkövammaisten luokittelun tekee aina silmälääkäri ja kaikki luokitukset määräytyvät parhaan silmän ja parhaan korjauksen mukaan.
Eri lajeissa on omat luokittelijakurssinsa, jotka täytyy käydä läpi ennen luokittelijaksi ryhtymistä. Suomalaista luokittelijaverkostoa ja sen asiantuntemusta osana huippu-urheilun asiantuntijaverkostoa kehittää Paralympiakomitea.
Missä luokitellaan?
Urheilija luokitellaan useimmiten tiettyjen kilpailuiden yhteydessä. Joskus voi käydä niin, että urheilija ei saa ollenkaan luokittelua, jolloin hän ei myöskään saa kilpailuoikeutta. Joskus urheilija voidaan myös luokitella väärään luokkaan.