Pertti Sankilampi 80v - paraurheilumestarin tie unelmista toteen

Pertti Sankilampi on seitsenkertainen paralympiavoittaja ja seitsenkertainen paraurheilun maailmanmestari. Hän on 29 arvokisamitalia saavuttanut hiihtäjälegenda, jota kutsutaan kotikunnassaan kyläpäälliköksi.

Kempeleessä syntynyt ja kasvanut Pertti Sankilampi ei ole saanut nimitystään tyhjästä, sillä urheilun ohella mittavan työuran tehnyt toimelias suksisankari päätti hiljattain 56-vuotisen taipaleensa Kempeleen kuntapäättäjänä. Sankilampi on muutenkin tuttu näky kunnan kaduilla, ja etenkin Köykkyrin luontoliikuntakeskuksen hiihtoladuilla, missä järjestetään vuosittain myös hänen mukaansa nimetty Pertin hiihto. 

Sankilampi käy säännöllisesti Kempeleen kirkossa, ja kertoo saaneensa voimaa rippipapilta kuulluista mietelauseista ja rukouksista. Sankilammella on myös merkittävä rooli Polar Electro oy:n ja sykemittarin syntytarinassa, josta nousi maaliskuussa muistotaulu Sykepolulle. 

Mutta mistä kaikki sai alkunsa? 

Elettiin 1960-lukua. Jo lapsena hiihdosta innostunut Sankilampi oli lopettanut opintiensä ja jäänyt sukunsa maatilan isännäksi. Maatilan töiden ohella hän harjoitteli määrätietoisesti hiihtoa ja haaveili samalla osallistuvansa vielä jonain päivänä olympialaisiin. Sankilampi teki harjoitusohjelmansa itse, kunnes alkoi menestyä kilpailuissa ja pääsi mukaan nuorten valmennusryhmiin. 

Armeijan harjoitusladulla yllättäen venähtänyt jalka vei lääkärin vastaanotolle, jossa uutiset vetivät maton alta; vasta parikymppisellä Sankilammella havaittiin aggressiivinen luusyöpä, joka johti vasemman jalan reisiamputaatioon joulukuussa 1966. 

- Ensin mietin, että tässäkö se minun elämäni oli? Kaikki luulivat, että en selviä, sillä ennuste oli varsin huono. Se oli sellaista toivossa elämistä, sillä tiesin itsekin mitä voisi tapahtua. En kuitenkaan pelännyt, vaan kannoin tilanteessa enemmänkin huolta läheisistäni, Sankilampi huokaa. 

- Kun pääsin amputaation jälkeen jouluksi kotiin, syntyi yllättäen vahva ajatus siitä, että ei minun elämäni ole vielä tässä - kyllä se jatkuu. Samoin jatkuu hiihtäminen, keinolla millä hyvänsä.

Epäilyt kääntyivät voimaksi 

Kun muut surkuttelivat Sankilammen kohtaloa ja totesivat nuoren urheilijan uran olleen siinä, Sankilampi piti kiinni olympiahaaveestaan. Vaikka vuonna 1967 valmistettu ensimmäinen proteesi tuntui lähinnä tönköltä puujalalta, määrätietoinen Sankilampi ei antanut periksi, vaan kehitti erilaisia keinoja helpottaakseen hiihtoa proteesin kanssa. Harjoittelun ohella hän ahmi muiden paraurheilijoiden tarinoita saaden heidän kokemuksistaan voimaa ja uskoa. 

- Yritin sulkea ikävät ajatukset pois päästäni, ja painoin vain eteenpäin. Elin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Amputaatiosta ehti kulua muutamia kuukausia, kun olin taas suksien päällä ja ymmärsin, että minähän pystyn oikeasti hiihtämään, Sankilampi muistelee. 

Mitä enemmän Sankilampi kuuli epäilyjä, sen kovemmaksi näyttämisen halu kasvoi. Hän harjoitteli aktiivisesti ja alkoi jälleen menestyä kilpailuissa. Sankilampi päätti osallistua Vuokatin olympiakarsintoihin, joissa valittiin joukkuetta historian ensimmäisiin talviparalympialaisiin. 

1976 - Pertin vuosi

Kyläläisten asenteet muuttuivat kannustukseksi ja ihailuksi, kun Sankilampi valittiin joukkueeseen, ja hän matkasi Ruotsin Örnsköldsvikiin vuonna 1976 putsaten koko palkintopöydän. Mukaan lähti kolme kultamitalia kolmelta matkalta. 

- Se oli uskomatonta, sillä saavutin oikeasti unelmani, vaikka se lopulta tulikin vähän eri reitin kautta. Olin samalla myös historian ensimmäinen maastohiihdon paralympiavoittaja, Sankilampi iloitsee. 

Samana vuonna Sankilampi sai terveen paperit, hänen toinen lapsensa syntyi, hänet valittiin Kempeleen kunnanvaltuustoon ja hänen valmentamisen myötä saamansa idea sykemittarista päätyi professori Seppo Säynäjäkankaalle ja alkoi konkretisoitua. Se oli todellinen Pertin vuosi, sanottiin. 

- Törmäsin Seppoon sattumalta hiihtoladulla, jolloin heitin idean ranteesta sykettä mittaavasta laitteesta ja loppu on historiaa. Seppo sanoi myöhemmin, ettei Polar Electroa tai sykemittaria olisi, jos emme olisi silloin törmänneet hiihtoladulla. Niitä ei olisi, jos olisin kuollut luusyöpään, Sankilampi sanoo liikuttuen. 

16 vuoden aktiiviuran päätös

Aktiiviuransa aikana Sankilampi voitti neljissä talviparalympialaisissa yhteensä 13 mitalia, joista seitsemän kultaista. Maailmanmestaruuksia hänelle kertyi seitsemän, lisäksi yksi MM-hopea ja neljä MM-pronssia, sekä yksi EM-kulta ampumahiihdossa. Sankilampi kertoo menestyksensä salaisuudeksi valtavan innokkuuden ja vahvan uskon omiin unelmiin ja tekemiseen. Hän arvelee myös positiivisen ajattelutavan kantaneen ja vetäneen onnistumisia puoleensa.

Sankilammen merkittävä ura sai kansainvälistä huomiota, kun hän piti puheen hänen viimeisiksi jääneiden MM-kilpailujen päättäjäisjuhlissa Yhdysvalloissa vuonna 1990. Sankilampi oli ainoa urheilija, joka oli osallistunut kaikkiin parahiihdon arvokisoihin vuodesta 1976 alkaen.

Kisojen suojelijana toimi presidentin puoliso Barbara Bush, jonka edustajat toimittivat Valkoiseen taloon Sankilammen lahjan – Polarin sykemittarin. Myöhemmin presidentti George Bush kiitti Sankilampea henkilökohtaisella kirjeellä.

- Se, että sain pitää puheenvuoron oli suuri arvostuksen osoitus. Kiittelin kaikkia ja kerroin 16 vuotta kestäneestä urastani. Se oli aika haikea hetki, vaikka olin valmistautunut hyvin siihen ajatukseen, että aikansa kutakin. Energia täytyisi kohdistaa muihin asioihin, enkä pystyisi enää lisäämään harjoittelua tai saavuttamaan kilpahiihdossa sen enempää. Hyväksyin, että nyt tämä tapahtuu ja tähän on hyvä päättää. Harrastus on pysynyt näihin päiviin asti, vaikka kilpahiihto jäi, Sankilampi kertaa. 

Kaikella on tarkoitus

Aktiiviuraltaan Sankilampi jäi kaipaamaan eniten joukkuekavereitaan, yhteisiä leirejä ja kilpailumatkoja - sitä yhdessä oloa. Iän myötä, sekä kiinnostuksen siirryttyä yhä vahvemmin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, muihin harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön, lopettamispäätös tuntui kuitenkin oikealta. Vihdoin Sankilammella olisi myös enemmän aikaa perheelleen, jonka laiminlyönnistä hän ajoittain tunsi huonoa omatuntoa, vaikka saikin uralleen kotiväeltä tukea, kannustusta ja hyväksyntää. 

- Luoja ehkä ajatteli sen minun sairastumisen niin, että minulla on elämälle jotain muutakin annettavaa. Se oli jokin johdatus, että minua tarvitaan muualla. Olen saanut niin paljon ja se on suorastaan rikastuttanut elämääni, saavutin kaikki unelmani ja vielä enemmän. Huomasin sairastumiseni myötä, miten tärkeää vertaistuki on, joten olen toiminut jo kymmeniä vuosia vertaistukihenkilönä ja tehnyt erilaista vapaaehtoistyötä. Siitä tulee valtavan hyvä olo sydämeen. Kaikki tulokset eivät näy tulostaulussa, vaan sydämessä, Sankilampi hymyilee. 

Vaikka periksiantamattomana ja inspiroivana paraurheilun mestarina ja historian ensimmäisenä maastohiihdon paralympiavoittajana tunnettu Sankilampi onkin tehnyt pitkän ja vaikuttavan urheilu- ja työuran, sekä kuullut itseään kutsuttavan jopa eläväksi legendaksi, ei hän koe olevansa sen kummempi ihminen, kuin kukaan muukaan. Sankilampi ei ole koskaan antanut suosion tai menestyksen määrittää itseään, vaan hän on kulkenut jalat tiukasti maan kamaralla uskoen korkeampaan voimaan ja siihen, että kaikella on tarkoitus.

- Olen onnistunut urallani, tullut hyväksytyksi ja saanut tunnustusta. Olen saavuttanut jotakin sellaista, josta haaveilin ja olen päässyt sinne kovalla työllä. Se kiitollisuuden tunne on todella voimakas, mutta ei se menestys ole ikinä muuttanut minua ihmisenä. Olen edelleen se sama Pertti, joka makasi siinä sairaalan vuoteessa tietämättä huomisesta. Olen aina se sama Pertti, joka uskoo unelmiin, näkee kaikessa valoa ja on valmis auttamaan muita. Se on minun luonteessa. Sellainen minä olen, Sankilampi toteaa. 

Pertti Sankilampi juhlii 80-vuotispäiviään heinäkuussa - kiitos elämälle

Sankilampi juhlii 80-vuotispäiviään 21. heinäkuuta kotikylällään Kempeleessä. Juhlapaikaksi valikoitui puhdaskauraa viljelevä Tuohinon Tila, jonka historian Sankilampi jakaa vuosikymmenten takaa.

- Rakennutimme aikanaan vaimoni kanssa talon tilan lähettyville. Tuohinon Jorma, eli nykyisen Jussi-isännän isä halusi auttaa minua sairastumisen jälkeen omalla tavallaan, ja tarjosi karjansa ternimaitoa. Hän oli kuullut, että ternimaito voisi auttaa syöpään. Niin minä hain maitoa, ja tarttui mukaan ajoittain myös juuri munittuja kananmunia. Tänä päivänäkin herään joka aamu vaimoni Sirkan sirinään ja hänen keittämänsä Tuohinon kaurapuuron tuoksuun, Sankilampi kiittelee. 

- Puitteet elämälle ovat aina olleet kunnossa. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Varmasti virheitäkin on tullut tehtyä, mutta niissä uskon aina anteeksiantoon. Kiitos ja anteeksi ovat tärkeät sanat. Kiitos elämälle!

Juhlallisuudet pitävät sisällään rentoa yhdessä oloa, ruokaa, musiikkia ja haastatteluja. Tilalle on rakennettu näyttely, jossa on esillä Sankilammen mitalit, sukset ja muut hiihtovälineet aktiivivuosilta 1964-1990. Näyttelyssä nähdään myös Sankilammen varahiihtoproteesi, jota hän käytti harjoitteluun, sekä rullasukset, joilla harjoiteltiin kesäisin.

Lahjojen sijaan paraurheilumestarilla on tärkeä toive: lahjoitus paralympiarahastoon. 

Huom. Voit tehdä lahjoituksen myös Mobile Paylla numeroon: 58558

- Aikoinaan saatiin valtiolta tai kunnilta avustuksia ihan vain murusia. Tänä päivänä ollaan onneksi jo tasa-arvoisesti mukana, verraten muuhun urheiluun, kun paraurheilu on hyväksytty osana liikuntakulttuuria, Sankilampi kiittelee. 

- Paraurheilu tarvitsee kuitenkin enemmän rahaa, sillä urheiluvälineet ovat kalliimpia. Myös liikkuminen harjoitus -ja kilpailupaikoille on haastavampaa, ja vamma voi tuoda huomattavia lisäkustannuksia. Siksi on tärkeää tukea paraurheilua ja lahjoittaa rahastoon. Liikunta ja kulttuuri kuuluvat kaikille.

Juhlan kunniaksi Sankilampi aikoo itsekin lahjoittaa 6000 euroa, eli 100 euroa jokaisesta niistä 60 vuodesta, jotka hän on elänyt vammaisena henkilönä. Samalla hän haastaa muutkin lahjoittamaan paralympiarahastoon, josta lahjoitukset menevät paraurheilun tueksi ja apuvälineiden kehittämistyöhön.

Vain kerran koko keskustelumme aikana puhelias ja sanavalmis Sankilampi hiljentyy pidemmäksi aikaa pohtimaan vastaustaan. Mitä sanoisit nuorelle itsellesi nyt? Hän nostaa katseensa silmät selvästi vetistäen: 

- Katsoisin ylöspäin. Toteaisin kiitos läheiset. Hyvä Pertti, ole levollisin mielin. Asioilla on tapana järjestyä.

Teksti: Sanna Rönnberg