Sokkopingis kiehtoo Rihtiä ja Linnavuorta – ”Aina on jotain, mitä pystyy vielä opettelemaan”

Väinö Rihti ja Jari Linnavuori ovat kaksi viidestä Turussa sokkopingistä aktiivisesti harrastavista, joita laji on kiehtonut pitkään. Varsinais-Suomen Näkövammaisten aluetoimintakeskuksen kerhohuoneen sokkopingispöytä onkin ahkerassa käytössä.

Jari Linnavuori laskeskelee pelanneensa sokkopingistä noin 9 vuotta, Väinö Rihti aktiivisemmin ja tavoitteellisemmin 6–7 vuotta. Laji on antanut molemmille paljon.

Yksi mielenkiintoa yllä pitävä tekijä on lajin yhteisö, jossa molemmat viihtyvät.

– Se on välillä semmoista rentoa suunsoittoa ja vastaavaa ja pizzaa, Linnavuori sanoo.

Turussa sokkopingistä harrastaa aktiivisesti viisi pelaajaa, lisäksi pari käy treenaamassa satunnaisemmin.

– Konsta (Kuorikoski) käy välillä vetämässä treenipäiviä. Esimerkiksi lauantaisin voi olla muutaman tunnin treeni. Muuten meillä ei ole varsinaista ohjaajaa tai valmentajaa paikalla. Näkeviä avustajia on välillä, Rihti kertoo.

Rihti sanoo, että lajissa häntä kiehtoo teknisyys ja monipuolisuus.

– Jos ajatellaan vaikka lyöntitekniikkaa, erilaisia lyöntejä on tosi paljon. Niitä pystyy treenaamaan periaatteessa ihan loputtomasti. Aina on jotain, mitä pystyy vielä opettelemaan ja parantamaan. Lajia on myös helppo harrastaa.

Kansainväliset turnaukset tuovat tärkeää oppia

Linnavuorella innostusta lajissa lisäsi aikoinaan myös se, kun hän alkoi pärjätä ja kehittyä siinä melko nopeasti. Molemmat ovat päässeet hakemaan oppia myös kansainvälisistä turnauksista, mikä onkin pelaajana kehittymisessä tärkeää.

– Suomessa turnauksissa käy aika pieni porukka. Loppujen lopuksi monet pelaavat suht samalla tavalla, mutta ulkomailla on tosi erilaisia pelityylejä. Ulkomailla turnauksissa huomaa myös oman tasonsa ja sen mitä pitää kehittää, Linnavuori kuvailee.

Kansainvälisissä turnauksissa pelejä tulee paljon, joten oppimisen tilaisuuksia on paljon. Rihti sanoo, että pelityyleissä eroa kotimaahan huomaa esimerkiksi puolustuksessa.

– Jotkut pelaavat käsi enemmän alhaalla. Sitten on taas niitä kovia, jotka lyövät tavallaan tosi kovaa, mutta eivät välttämättä ole sitten tarkkoja. Sitten on sellaisia, jotka eivät yleensä lyö kovaa ja tarkkaan, Linnavuori kertoo.

Oppia tulee toki kotimaassakin jatkuvasti.

– SM-kisoissa yhden toisen pelaajan kanssa puhuttiin esimerkiksi puolustuksen muuttamisesta vastustajan mukaan. Voi olla maila ylempänä eli vähän kauempana maalista, jolloin lyönnin tultua pystyy vähän joustamaan taaksepäin ja torjumaan samalla sivulle. Tiettyjä pelaajia vastaan on taas tärkeämpää, että on lähempänä maalia.

Sokkopingis ei tällä hetkellä ole paralympialaji, mutta sellaiseksi mielellään haluaisi. Laji on vahvasti Eurooppaan painottuva, mutta se pyrkii houkuttelemaan uusia maita mukaan. Kansainvälisellä tasolla lajissa kilpaileminen edellyttää luokitusta. Sokkopingiksessäkään tämä ei ole aina ihan yksinkertaista.

– Aika paljon jää ulkopuolelle sellaisia, jotka voisivat harrastaa. Sellaisia, etteivät pysty niin sanotusti näkevien lajeja harrastamaan, mutta näkövamma ei kuitenkaan riitä luokitukseen.

Kokeilemaan pääsee helposti

Sokkopingis ei ole Suomessa iso laji, mutta muutamalla paikkakunnalla toiminta on Linnavuoren ja Rihtin mukaan ”suhteellisen aktiivista”. Pääkaupunkiseutu, Tampere ja Jyväskylä ovat Turun lisäksi paikkakuntia, jossa on aktiivista toimintaa.

– Uusia harrastajia tietenkin olisi hyvä saada lisää ja myös uusilla paikkakunnilla. On kuitenkin paljon paikkakuntia, missä ei tällä hetkellä pysty harrastamaan. Meillä on täällä suht hyvä tilanne, kun pystymme käyttämään näitä tiloja vapaasti ja treenaamaan. Valmennusta on vaan aika harvoin, Rihti sanoo.

Turussa aluetoimintakeskuksessa on avoimet harjoitukset maanantaisin ja perjantaisin klo 16–18, jolloin pääsee vapaasti kokeilemaan. Jos laji kiinnostaa, alkuun pääsee ottamalla yhteyttä Varsinais-Suomen Näkövammaisten toimistoon.

– Meillä on lainavarusteita käyttöön, ei tarvitse heti omia. Treenit ovat maksuttomia, joten senkin puolesta kokeilemaan pääsee hyvin helposti, Linnavuori ja Rihti kannustavat.

Teksti: Heidi Lehikoinen

Kiinnostuitko sokkopingiksestä lajina?

Siirry sokkopingiksen lajisivulle ja lue lisää