50 vuotta talviparalympialaisia: Pertti Sankilampi muistelee kaikkien aikojen ensimmäisiä kisoja

Ensimmäisissä talviparalympialaisissa Ruotsin Örnsköldsvikissä paralympiauransa aloittanut ja 3 kultaa voittanut Pertti Sankilampi palaa 50 vuoden takaisiin tunnelmiin ja kertoo, minkälainen matka Suomen joukkueella kisoihin oli. Lue ja katso, mitä hiihtäjälegenda kertoo! 

“Minun nimeni on Sankilammen Pertti. Sairastuin luusyöpään 20-vuotiaana, ja vasen jalkani amputoitiin reidestä alaspäin.  

Nyt tuli tasan 50 vuotta siitä, kun voitin ensimmäisen paralympiakullan, ensimmäisissä paralympialaisissa Ruotsin Örnsköldsvikissä, vuonna 1976. Olenkin ainut elossa oleva Örnsköldsvikin paralympiavoittaja.''

''Me pohjoissuomalaiset lähdettiin Oulusta liikkeelle. Vaasasta oli laivakuljetus Uumajaan ja Uumajasta sitten kisapaikalle. Minut oli kutsuttu Helsinkiin Mainos TV:n kuvauksiin. Kävin tämän kuvausreissun siellä, ja tulin vuorokautta myöhemmin lentokoneella sitten, mutta se ei häirinnyt valmistautumistani.  

Unelmat elivät 10 vuotta, mutta nyt ne toteutuivat, kun saatiin nämä ensimmäiset paralympialaiset. Suomen joukkuehan oli iso, 40 henkilöä kuului joukkueeseen kaiken kaikkiaan. 

Joukko oli karsintojen kautta valittu. Vuokatissa meillä oli karsinnat, ja kolmas osa oli sotainvalidiurheilijoita. Meitä siviilissä vammautuneita urheilijoita oli loput. Sotainvalidiurheilijat olivat meille esikuvia.''

''Matkustusasu – tai sanotaan avajaisasu - meillä oli täysin samanlainen, kuin oli niillä urheilijoilla, hiihtäjillä, jotka lähtivät Innsbruckiin Suomen Olympiakomitean urheilijoina. Me Paralympiakomitean urheilijat olimme samoissa asuissa avajaisissa, kun marssimme isolla joukkueella, niin kuin mainitsin.  

Ensimmäisestä maastohiihdon kultamitalijaosta jäi mieleen, kun nuori Ruotsin kuningas oli jakamassa palkintoja. Kolme siniristilippua nousi salkoon, hulmusivat, Maamme-laulu soi... Olihan se huikea hetki. Se oli huikea hetki kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, se on jäänyt pysyvästi muistiin.

Voitin elämän, mutta voitin myös paralympiakultaa, ja siitä se on jatkunut sitten – ja loppu onkin historiaa.”