50 vuotta talviparalympialaisia: 1980-luvulla käynnistyi monen suomalaisurheilijan pitkä paralympiaura

Milano-Cortinan talviparalympialaisissa 2026 juhlitaan tasan 50 vuoden kulumista kaikkien aikojen ensimmäisistä talviparalympialaisista. Minkälaisia talviparalympialaisia seurasi ensimmäisten kisojen jälkeen 1980-luvulla? 

Geilo 1980 

Örnsköldsvikin ensimmäisten (1976) kisojen jälkeen toiset talviparalympialaiset järjestettiin Norjan Geilossa vuonna 1980. 

Tällä kertaa kisojen kaikkiaan 299 osanottajan joukossa oli myös selkäydinvammaisia urheilijoita sekä niin kutsutun les autres -luokan urheilijoita. Les autres (suom. muut) -luokkaan kuuluivat nimensä mukaisesti kaikkiin muihin kuin talviparalympialaisissa siihen asti kilpailleisiin liikunta- ja näkövammaisten urheilijoiden vammaluokkiin kuuluvat urheilijat, esimerkiksi CP-vammaiset ja lyhytkasvuiset henkilöt. 

Osanottajat, joita tuli 18 eri maasta, pääsivät kilpailemaan kolmessa eri lajissa 63 kultamitalista. Jääratakelkkailu nousi viralliseksi lajiksi oltuaan neljä vuotta aiemmin näytöslajina. Geilossa näytöslajina puolestaan oli rinnekelkkailu, eli kelkka-alppihiihto. 

Suomalaisten 30-henkinen joukkue toi kotiin huikeat 35 mitalia, enemmän kuin mistään muista talviparalympialaisista. Näillä 16 kullalla, seitsemän hopealla ja 12 pronssilla Suomi sijoittui kokonaistilastossa toiseksi isäntämaa Norjan päihittäessä kaikki muut maat 23 kullallaan ja yhteensä 54 mitalilla. 

Geilossa nousi suomalaisista talvilajien legendoista ensimmäistä kertaa paralympiavoittajaksi muun muassa Jouko Grip, joka yläraajavammaisten urheilijoiden luokassa 3A voitti kultaa miesten 10 km ja 5 km matkoilla sekä osana luokkien 3A–3B miesten 4 x 5 km viestijoukkuetta.  

Naishiihtäjistä Liisa Mäkelä ylsi kahteen ja Alli Hatva yhteen paralympiavoittoon. Mäkelä voitti käsiamputoitujen hiihtäjien 3A-luokassa kultaa 5 km ja 10 km matkoilla ja Hatva otti omansa sääriamputoitujen 2A-luokan 10 km matkalta. 

Isäntämaa Norja varasti huomion uudessa lajissa jääratakelkkailussa Brit Mjaasund Oejenin ansiosta, sillä hän voitti kaikki kolme lajin kultamitalia sekä lisäksi kaksi kultaa paramaastohiihdossa.  

Suomalaisillakin oli lajissa loistava alku, sillä miehissä Veikko Puputti nousi heti paralympiavoittajaksi ottamalla kultaa 100 m ja 500 m matkoilta luokassa III. Lahja Hämäläinen taas kelkkaili naisten kolminkertaiseksi pronssimitalistiksi vaikeammin vammaisten luokassa V. Pronssit tulivat 100 m, 500 m ja 800 m matkoilta. 

Innsbruck 1984 

Kolmannet talviparalympialaiset järjestettiin Itävallassa vuonna 1984. Osanottajia oli 419, ja he tulivat 21 eri maasta. CP-vammaiset urheilijat otettiin omina luokkinaan mukaan kisaamaan.  

Urheilijat kisasivat 107 mitalijahdissa kolmessa eri lajissa. Mitalilajien ohjelmaa laajennettiin ottamalla mukaan para-alppihiihdon syöksylaskukilpailut, ja kisojen näytöslajina oli suurpujottelu. 

Suomen 31 urheilijaa toivat kotiin yhteensä 34 mitalia maastohiihdosta ja jääratakelkkailusta. Niistä 19 oli kultaa, 9 hopeaa ja 6 pronssia. Tällä näyttävällä saaliilla Suomi sijoittui mitalitilastossa toiseksi. Itävalta kuitenkin vei ansaitusti voiton 70 mitalillaan, joista 34 oli kultaa. 

Näissä talviparalympialaisissa saatiin historiankirjoihin Suomen paralympiahistorian ensimmäiset näkövammaiset naiskultamitalistit. Kirsti Pennanen voitti kaksi kultaa B1-luokassa 5 km ja 10 km matkoilta ja Kyllikki Luhtapuro yhden kullan B2-luokan 5 km matkalta.  

Kirsti Pennanen oli neljää vuotta aiemmin voittanut ensimmäisenä näkövammaisena suomalaisnaisena paralympiamitalin juostuaan kesällä 1980 Hollannin Arnhemin kesäparalympialaisissa 800 metrillä pronssille. 

1980-luvulla joroislainen Pennanen oli Suomen kivikovan näkövammaisten urheilijoiden hiihtomaajoukkueen kirkkain tähti, ja hän on edelleen eniten paralympialaisten kultamitaleja voittanut näkövammainen suomalaisnainen (4 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi). 

Jääratakelkkailussa Lahja Hämäläinen nousi paralympiavoittajien sarjaan edellisten kisojen pronssimitalien jälkeen, ja kelkkaili huikeat 4 kultaa luokan Gr I 100 m, 300 m, 500 m ja 700 m matkoilta. Veikko Puputti taas täydensi oman paralympiakultien sarjansa yhteensä viiteen, kun kelkkaili Geilossa voittamiensa kahden kullan päälle Innsbruckista kultaa miesten 300 m, 500 m ja 700 m matkoilta. 

Myös Pertti Sankilampi ja Jouko Grip jatkoivat maastohiihdossa paralympiamitalisaldonsa paisuttamista. 

Innsbruck 1988 

Innsbruckista tuli ensimmäinen kaupunki, joka isännöi talviparalympialaisia kahdesti peräkkäin. Toiset Innsbruckin talviparalympialaiset järjestettiin Itävallassa vuonna 1988.  

Tapahtuma oli alun perin tarkoitus pitää Kanadassa, kuten sen vuoden olympialaiset, mutta järjestäjän kanssa tuli ongelmia, ja kilpailu päätettiin pitää samassa paikassa kuin edelliskerralla. 
Kilpailun 377 osanottajaa tulivat 22 eri maasta. He kisasivat 96 kultamitalista neljässä eri lajissa. Vuoden lajitulokas oli ampumahiihto. Sen lisäksi istumahiihtomahdollisuus lisättiin sekä alppi- että maastohiihtoon. 

Suomen joukkueessa kisasi kaikkiaan 21 urheilijaa, ja he toivat kotiin 25 mitalia, 9 kultaa sekä 8 hopeaa ja pronssia. Suomi sijoittui kokonaistilastossa neljänneksi. 

Näissä kisoissa uransa aloitti myöhemmin ensimmäisenä paraurheilijana Suomen urheilun Hall of Fameen nimitetty Tanja Kari, joka vielä ensimmäisissä paralympialaisissaan Innsbruckissa kilpaili nimellä Tervonen. Hän nousi ensimmäisissä kisoissaan suoraan paralympiahiihdon huipulle voittamalla yläraajavammaisten urheilijoiden LW6/8-luokassa kultaa sekä 5 km että 10 km hiihdosta.  

Toisissa Innsbruckin kisoissa paralympiavoittajien sarjaan nousi myös mieshiihtäjien puolelta Kalervo Pieksämäki, joka sauvoi pitkän paralympiauransa (1988–2006) ensimmäiset kullat yläraajavammaisten urheilijoiden luokan LW4-luokan 5 km ja 15 km matkoilta. 

Kuuntele muutaman vuoden takainen Radio Suomen haastattelu Kalervo Pieksämäestä Yle Areenasta 

Norja oli jälleen mitalitilaston ykkösenä 60 mitalillaan, joista lähes puolet oli kirkkainta metallia. Vuoden 1988 kisat Innsbruckissa kuuluivat norjalaiselle Knut Lundstrømille, joka kirjoitti nimensä paralympiahistoriaan voittamalla yhteensä seitsemän mitalia paramaastohiihdossa ja jääratakelkkailussa – saavutus, jolle ei talvikisoissa ole vertaa. 
 
Katso kaikki Suomen paralympiamitalistit 1980-luvun talviparalympialaisissa