Milano-Cortinan talviparalympialaiset avattiin historiallisella Verona Arenalla

Vuoden 2026 talviparalympialaiset on avattu näyttävällä tanssi- ja musiikkishow’lla Veronan kaupungin tuhansia vuosia vanhalla Verona Arenalla. 

Milano-Cortinan talviparalympialaiset avattiin perjantai-iltana 6. maaliskuuta perinteisen näyttävin menoin lähes 2000 vuotta vanhalla Veronan areenalla, vaikka Kansainvälisen Paralympiakomitean ilmoituksen mukaan 55:stä kisoihin osallistuvasta maasta jopa 28 maata ei ollut avajaisissa paikalla.

Runsaalle poissaololle oli sekä logistisia syitä kisakylien ja avajaiskaupunki Veronan etäisyyksien vuoksi, mutta osa maista – Suomi mukaan lukien – jättäytyi pois osoittaakseen tukea Ukrainalle venäläis- ja valkovenäläisurheilijoiden osallistuessa kisoihin maatunnuksineen.

Avajaismarssilla monen maan lippuja kantoivat kisojen toimitsijat, mutta kulkueessa nähtiin myös iloisesti avajaisareenan yleisölle vilkuttelevia urheilijoita. Osalle urheilijoista Milano-Cortinan kisat merkkaavat oman maan ensiesittäytymistä paralympia-areenalla. Haiti, Pohjois-Makedonia, El Salvador, Portugali and Montenegro ovat kaikki ensikertalaisia talviparalympialaisissa. 

Maailmankuuluja rumpaleita historiallisissa puitteissa

Rooman Colosseum-amfiteatteriakin vanhempi Arena di Verona on roomalaisen antiikin monumentti, joka on toiminut historian aikana monenlaisten esitysten ja urheilun näyttämönä aina gladiaattoritaisteluista oopperaan, live-musiikkiin ja televisiospektaakkeleihin.

Kyseessä on ainoa suuri roomalainen amfiteatteri, jota käytetään yhä säännöllisesti esityksiin, ja nyt tämä ainutlaatuinen areena nähtiin jälleen maailmanlaajuisesti käytössä, yhdistäen luonnollisen akustiikkansa ja elliptisen muotonsa moderniin teknologiaan.

Milano-Cortinan talviparalympialaisten avajaisten taiteellisen johtajan Alfredo Accatinon ja luovan johtajan Adriano Martellan vetämä avajaisseremonia ammensi kisojen teemasta “IT’s your vibe”.

Avajaisten lavakonsepti oli rakennettu ajatukselle vesipisarasta, joka muuttuu nesteestä kiinteäksi mahdollistaakseen talviurheilun. Vesipisara on kuviteltu näyttämön keskipisteeksi, joka muokkaa kaiken sitä seuraavan visuaalista ilmettä.

Lavastukseen ja näyttämöratkaisuihin liittyy myös seremoniaa varten rakennettu monimutkainen ilmalentojärjestelmä, jonka avulla Veronan areenalla nähtiin korkealentoisia ilmaesityksiä.

Musiikki alkoi “piazzalla”, jolla veronalainen maailmanmestari-rumpali Elisa "Helly" Montin soitti areenalle saapuville urheilijoille. Pian katsomossa alkoi rummuttaa The Police -yhtyeen rumpali Stewart Copeland sekä Cornel Hrisca-Munn. Ilman kyynärvarsia syntynyt Hrisca-Munn, jolla on myös jalkavamma, on tullut tunnetuksi muun muassa kilpailuista Global Drum-Off ja Britain’s Got Talent.

Näyttämölle nousi myös aktivisti, esitystaiteilija ja koreografi Chiara Bersani, jolla on sairaus nimeltä osteogenesis imperfecta – perinnöllinen sairaus, jossa luiden rakenne on tavallista heikompi, minkä vuoksi luut murtuvat helposti.

Italian lipun areenalle kantoi malli ja somevaikuttaja Carlotta Bertotti, joka tunnetaan itsensä hyväksymisen puolestapuhujana. Hän luovutti lipun Veronica Yoko Plebanille, joka aloitti paralympiauransa Sotshin 2014 talviparalympialaisissa ja kilpaili myöhemmin paratriathlonissa Rion 2016 ja Pariisin 2024 kesäparalympialaisissa.

Isäntämaan kansallislaulun esitti italialaislaulaja Mimì Caruso, ja häntä säestivät Ginevra Nervi sekä Verona Alpine Choir.

Urheilijoiden paraatin jälkeen Miky Bionic -nimellä tunnettu Michele Specchiale, maailman ensimmäinen bioteknisen käden omaava DJ, toi mukanaan viestin innovaatioista, osallisuudesta ja “elämästä liikkeessä” samalla kun punaisiin, vihreisiin ja sinisiin pukeutuneet tanssijat muodostivat paralympialiikkeen logon, Agitos-merkin.

Andrew Parsonsilta viittaus venäläispäätöksiin

Tilaisuuden avasivat virallisesti näyttävien tanssi- ja musiikkinumeroiden välissä Milano-Cortina 2026 -järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Giovanni Malagó ja Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) puheenjohtaja Andrew Parsons, joka kertasi puheessaan paralympialiikkeen kehitystä läpi vuosikymmenten.

– Lähes 80 vuotta sitten Sir Ludwig Guttmann käynnisti rauhanomaisen vallankumouksen. Hänen uraauurtava uskonsa – että urheilu voi palauttaa toivon, rakentaa elämää uudelleen ja vapauttaa ihmisen potentiaalin – sai alkunsa Stoke Mandevillen sairaalassa. Nuo vaatimattomat alut ovat kasvaneet maailmanlaajuiseksi näyttämöksi, joka esittelee ihmisten ponnistelua ja saavutuksia. Nykyään paralympialaiset ovat maailman mullistavin urheilutapahtuma.

– Tänään Italia on jälleen paralympiahistorian keskiössä, kun juhlimme talviparalympialaisten 50-vuotista historiaa. [...] Vuodesta 1976 vuoteen 2026 nämä talviparalympialaiset kunnioittavat menneisyyttämme, juhlivat nykyhetkeä ja muovaavat entistä inklusiivisempaa tulevaisuutta. Ja tarvitsemme tuota tulevaisuutta nyt enemmän kuin koskaan.

Parsons viittasi puheessaan myös IPC:lle paljon kritiikkiä tuottaneisiin päätöksiin koskien venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden kilpailemista kaikkine maatunnuksineen paralympialaisissa.

– Neljä vuotta sitten sanoin olevani kauhuissani siitä, mitä maailmassa tapahtui. Valitettavasti tilanne ei ole parantunut. Maailmassa, jossa jotkin maat tunnetaan paremmin johtajiensa nimistä, minä mieluummin tunnen maat niiden urheilijoiden nimien kautta. Urheilu tarjoaa maailmalle toisen tien eteenpäin, toisen näkökulman.

Rakkaudella Veronasta

Veronassa ei olisi sopivaa pitää seremoniaa viittaamatta Romeoon ja Juliaan. “Rakkauden kaupunkina” tunnettu Verona on maailmanlaajuisesti kuuluisa Shakespearen tarinasta kohtalokkaan rakkauden kokevista nuorista. Tanssiesityksessä nähtiin viittauksia myös Leonardo da Vincin töihin.

Paralympialippu tuotiin areenalle italialaisten urheilijoiden Silvia Parenten, Christian Lanthalerin, Joseph Erlacherin, Enzo Masiellon, Dorothea Agetlen, Angelo Zanottin ja Daila Damenon toimesta.

Läpi Italian ennen avajaisia kulkenut paralympiatuli taas tuotiin areenalle italialaisen pyörätuolimiekkailijan Bebe Vion toimesta. Yhdessä Vio ja esiintyjät loivat symbolisen tuliefektin, joka näytti muuttavan areenan jättimäiseksi paralympiauuniksi.

Samaan aikaan Veronan avajaisissa "uuniin" sytytetyn paralympiatulen kanssa syttyivät tulet uuneihin Milanon Arco della Pacessa ja Cortinan Piazza Dibonassa. Ensimmäistä kertaa talviparalympialaisten historiassa kaksi tulta palaa kisojen ajan kahdessa eri kaupungissa. Cortinassa tulen sytytti Francesca Porcellato ja Milanossa Gianmaria Dal Maistro.

Viestejä avaruudesta

Paralympialaisten avajaisissa kuultiin myös viestejä avaruudesta. Sophie Adenot, Euroopan avaruusjärjestön astronautti, joka on tällä hetkellä Kansainvälisellä avaruusasemalla, kutsui katsojat pohtimaan, miten he voivat haastaa ja kehittää ihmisen potentiaalia. Michaela Benthaus, ilmailuinsinööri ja ensimmäinen pyörätuolia käyttävä astronautti, kertoi omista kokemuksistaan ja unelmien mahdollisuuksista.

Avajaisseremonia huipentui musiikilliseen finaaliin, jossa tulkittiin uudelleen kuuluisa italialainen kappale Nel blu dipinto di blu.

Monet laulajat ja muusikot, niin tunnetut kuin tuntemattomat, yhdistivät voimansa luodakseen kappaleesta version, jossa yhdistyivät musiikkityylit rapista, jazzista ja folkista poppiin, rockiin, klassiseen, elektroniseen ja a cappella -esityksiin.

Monimuotoisuutta ja osallisuutta edustava kappale päätti avajaisseremonian ja julisti Milano-Cortinan 2026 talviparalympialaiset alkaneeksi.