Milano-Cortina 2026: Inkki Inola hakee ensimmäistä paralympiamitaliaan

Laukaalainen Inkki Inola kilpailee Milano-Cortinassa 2026 jo kolmansissa paralympialaisissaan. Oppivuodet ovat takana, ensimmäiset aikuisten arvokisamitalit saavutettu ja mahdollisuudet podiumpaikoille uuden opashiihtäjän kanssa lupaavat.   

Sen jälkeen, kun ensimmäiset talviparalympialaiset järjestettiin Örnsköldsvikissä 1976 on Suomea edustanut paralympialaisissa kaikkiaan 79 maastohiihtäjää. Hiihtomitaleita on kertynyt sinä aikana Suomelle yhteensä 164: 65 kultaa, 46 hopeaa ja 53 pronssia.  

2000- ja 2010-luvuilla lajista on saatu 11 suomalaismitalia, mutta edellisestä näkövammaisen urheilijan ottamasta paralympiamitalista on ehtinyt vierähtää jo 24 vuotta. Viimeisimmät maastohiihdon näkövammaiset mitalistit olivat Jaana Argillander ja Merja Hanski, jotka voittivat yhteensä viisi mitalia Salt Lake Cityssa 2002. 

Toiveet paluusta mitalikantaan kohdistuvat nyt kolmansissa paralympialaisissaan Milano-Cortinassa nähtävään 27-vuotiaaseen Inkki Inolaan. Synnynnäisen näkövamman omaava urheilija on hiihtänyt siitä asti, kun oppi kävelemään, ja pitkä, tavoitteellinen työ lajin parissa on vienyt hänet jo kahdesti paralympialaisten pistesijoille. 

Luvassa lämpimän kelin kilpailut 

Milano-Cortinassa Inola avaa Suomen joukkueen kilpailut tiistaina 10.3. perinteisen hiihtotavan sprintillä. Hän pääsee tällä kertaa kisaamaan vahvemmassa lajissaan sprintin lisäksi 10 kilometrin matkan. Molemmilla matkoilla on hyvät mahdollisuudet mitalipaikkaan, eikä viimeisessä lajissa 20 kilometrin vapaallakaan kärkipään suoritus ole mahdoton, vaikka kyseessä on Inolalle selkeä sivulaji. 

Kisapaikoilla suoritetut viimeistelytreenit ovat sujuneet Inolalta tiimeineen suunnitellusti, vaikka Val di Fiemmen laakso on ehtinyt maaliskuussa jo kylpemään auringossa. 

– Ollaan päästy kiertämään parina ensimmäisenä päivänä 2,5 kilsan lenkkiä, jota hiihdetään kympillä, ja etenkin sen loppulaskua. Olosuhde on se mitä vähän ounasteltiinkin, eli aika vetistä, pehmoista ja lämmintä. Suksitestien jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että sieltä saadaan erinomainen kisakapula alle ja toimivat voiteet.  

Suurimpana kysymysmerkkinä ensimmäisen kisapäivän alla Inola näkee sen, miten oma kroppa toimii lämpimällä kelillä. 

– Tämmöisissä olosuhteissa aika harvoin hiihdetään kilpaa, mutta valmistavissa vedoissa on saanut totuteltua kovaan hiihtoon kuumassakin kelissä ja luotua taktiikkaa tankkaukseen varsinkin kahtakymppiä ajatellen. 

Yhteistyö oppaan kanssa kunnossa – Lapsuudenystävä Reetu Inkilä nyt paralympiakauden oppaana 

Ensimmäisissä paralympialaisissaan Pyeongchangissa 2018 tuolloin 19-vuotias Inola oli parhaimmillaan perinteisen sprintissä seitsemäs ja 10 kilometrin perinteisellä kahdeksas. Tuolloin Inolan oppaana toimi Vili Sormunen. 

Edellisissä paralympialaisissa Pekingissä 2022 Inola joutui vaihtamaan opashiihtäjäänsä lennosta, kun silloinen opas Arttu Kaario joutui jäämään kisakoneesta viime metreillä. Tehtävään astui rohkeasti suksihuoltajana Suomen joukkueessa toiminut Jari Huhta, jonka kanssa parhaimpana saavutuksena oli 4. sija perinteisen 20 km matkalta. Sprintissä Inola hiihti Huhdan kanssa 13. sijalle ja 12,5 km vapaalla 12. sijalle. 

Inola alkoi aikoinaan käyttää opashiihtäjää apunaan vasta siirtyessään kansainvälisiin kisoihin. Niissäkään kahden lievemmän näkövammaluokan (uudistetuilta nimiltään NS2 ja NS3, aiemmin B2 ja B3), hiihtäjien ei ole pakko käyttää opashiihtäjää, vaikka lähes kaikki käyttävät.  

Inola näkee sen verran, että pystyy tutussa maastossa hiihtämään itsenäisestikin, mutta opashiihtäjä auttaa navigoimaan etenkin alamäissä ja kaarteissa, joissa ei tiedä mitä edessä odottaa. 

Yhteistyö edellisen oppaan Arttu Kaarion kanssa päättyi yhteisymmärryksessä keväällä 2025, minkä jälkeen tehtävään astui Inolan lapsuudenystävä Reetu Inkilä. Hiihtosuunnistajana itse aiemmin kilpaillut Inkilä on ehtinyt nyt hiihtää kaverinsa oppaana kuluvan kauden ajan, ja yhteistyö on sujunut hyvin.  

Inola ei koe suhteellisen lyhyen kilpailuyhteistyön uuden oppaan kanssa vaikuttavan kilpailemiseen Milano-Cortinassa:  

– Reetun kanssa ollaan monta vuotta treenattu kimpassa, ja tunnetaan toisemme vaahtosammuttimen kokoisista asti. Viime kaudella saatiin jo kisoja alle, ja tänä talvena käytiin Puolassa maailmancupin kisa. Itse kisaaminen ei ole täällä sen kummoisempaa kuin maailmancupissa, puitteet on vain vähän isommat. Samanlainen suoritus siellä ladulla tehdään.  

Reetu Inkilä lähtee ensimmäiseen paralympiakoitokseensa odottavin mielin. 

– Radat on haastavat, ja varmasti joutuu tekemään paljon töitä ladulla. Aika paljon Inkin kanssa mietitään, mikä on meille paras taktiikka, ja sitä varmasti hiotaan viimeiseen asti. 

MM-pronssit avasivat mitalitilin – Uskoa paralympiamitaleiden mahdollisuuksiin löytyy 

Pekingin 2022 osittain epäonnisten kisojen jälkeen Inola on ehtinyt saavuttaa ensimmäiset aikuisten arvokisamitalinsa: MM-pronssit sekä 10 km perinteiseltä että perinteisen sprintiltä viime vuonna 2025. 

Inola lähtee myös Milano-Cortinassa heti sprintille mitali mielessään. 

– Tiedän, että kunto on hyvä, ja viimeistelyt on menneet suunnitellusti. Nyt on enää siitä kiinni, kuinka kovia vastustajat ovat. Itse olen saanut kaiken tehtyä niin hyvin kuin olen pystynyt, ja tiistaina päästään mittaamaan, kuinka korkealle se riittää, Inola sanoo. 

Valmentaja Tuomas Törrönen komppaa: 

– Varmasti tulee kovat kisat kaikilla matkoilla – venäläisiä lukuun ottamatta kaikki kovimmat kilpailijat ovat paikalla, ja pyöreästi ainakin kymmenellä hiihtäjällä on hyvänä päivänä mahdollisuudet podiumille. Tällä kaudella maailmancupissakin on 13 eri hiihtäjää ollut palkintopaikoilla, sanoo Inolan valmentaja Tuomas Törrönen. 

13 vuotta Inolaa valmentanut Törrönen on ensimmäistä kertaa valmennettavansa mukana paralympiamatkalla sen sijaan, että selostaisi kotimaassa kisoja Ylen studiossa, kuten aiemmin. Hän on itsekin kilpaillut ja ollut podiumilla paralympialaisissa Naganossa vuonna 1998, missä toimi värisuoran mitaleita voittaneen Sisko Kiisken opashiihtäjänä. 

Varsinkin avauskisassa sprintillä peli on pidempiin matkoihin verrattuna arvaamattomampaa ja raakaa, sillä näkövammaisten hiihtäjien sarjassa vain 8 hiihtäjää pääsee karsinnoista välierään, ja vain 4 jatkaa finaaliin.  

– On vedettävä kisa kerrallaan kovaa, että pääsee jatkoon. Joitakin kovia tippuu jo kättelyssä. Mahdollisuudet on, ja niihin uskotaan hyvän harjoituskauden jälkeen, kun terveenä ollaan ja on oltu koko talvi. Kaikki on tehty ja satsaukset on tänne. Se tulee tosiaan olemaan tärkeää, minkälaisessa kunnossa latu on, että saa hyvän suksen alle ja voitelut, Törrönenkin ennakoi.   

Tiesitkö tämän? 

Näkövammaisten hiihdossa kaikki kolme luokkaa – NS1 (sokeat), NS2 (vaikeasti heikkonäköiset) ja NS3 (heikkonäköiset) – hiihtävät samassa sarjassa siten, että NS1- ja NS2-luokkien hiihtäjät saavat loppuaikaansa hyvitysprosentin, jolla pyritään tasaamaan näkökyvystä johtuvat tasoerot.