Näkövammaisten shakin PM-turnauksen 50-vuotisjuhlat Pajulahdessa – mukana yksi alkuperäinen pelaaja!

22.10.2019

Ari Tonteri pelaamassa keskittyneenä shakkia.

Liikuntakeskus Pajulahdessa Lahden Nastolassa järjestetään tapahtuma, jota voi hyvällä syyllä kutsua perinteikkääksi. Näkövammaisten shakin Pohjoismaiden mestaruuskilpailut järjestettiin ensimmäistä kertaa 50 vuotta sitten Norjassa, ja sittemmin on oteltu yleensä kahden vuoden välein vuoron perään kussakin Pohjoismaassa Islantia lukuun ottamatta.

Pajulahden 50-vuotisjuhlaturnauksessa pelaa jopa yksi kaikkien aikojen ensimmäisessä PM-turnauksessa mukana olleista pelaajista, Norjan 85-vuotias Tormod Prytz.

Kokemus on muutenkin valttia turnauksessa. Suomen joukkueesta muun muassa riihimäkeläinen Ari Tonteri osallistui ensimmäistä kertaa PM-turnaukseen vuonna 1977, tamperelainen Kari Holmela vuonna 1984 ja raaseporilainen Bengt Wikman vuonna 1987. Löytyy Suomen kuusihenkisestä joukkueesta yksi ensikertalainenkin, tamperelainen Juha Perttula.

Kaksi vuotta sitten Norjassa Suomi jäi neljän joukkueen tasaväkisessä turnauksessa viimeiseksi, joten kotiturnauksessa on sopivasti hampaan kolossa. Ari Tonterin mukaan nelikosta nuorekkaimmalla joukkueella turnaukseen osallistuva Ruotsi on ennakkosuosikki, mutta kaikki on mahdollista tuttujen kilpakumppanien kohdatessa.

Turnauksessa pelataan 6-henkisin joukkuein kertaalleen kaikkia vastustajia vastaan. Eli samalla kun Suomen kuusikko pelaa Ruotsin kuusikkoa vastaan, kohtaavat Norjan ja Tanskan kuusikot. Ja seuraavalla kierroksella taas uudet parit vastakkain. Yksittäisen ottelun voitosta pelaaja saa yhden pisteen ja tasapelistä molemmat pelaajat saavat puolikkaan. Joukkueiden väliset pelit voivat siis päättyä esimerkiksi 3,5–2,5. Maiden välisen ottelun voittava joukkue saa kaksi pistettä. Jos peli päättyy tasan, molemmat joukkueet saavat yhden pisteen.

Näkövammaisten shakissa molemmilla pelaajilla on omat shakkilautansa. Kun toinen pelaaja tekee siirron, hän paitsi siirtää omaa nappulaansa omalla laudallaan, myös sanoo ääneen siirtonsa, jolloin vastustaja osaa tehdä vastaavan siirron omalla laudallaan. Näkevien pelaajien shakissa siirtojen ääneen sanominen tai kaikki muukin puhuminen pelin aikana katsotaan vastustajan häirinnäksi, mutta näkövammaisten shakissa puhetta täytyy olla, jotta peli sujuu.

Kun näköaisti puuttuu tai on hyvin heikko, täytyy pelitilanteessa pysytellä kärryllä koskettelemalla nappuloita. Tämän vuoksi jokaisessa ruudussa on keskellä pieni reikä ja nappuloiden pohjassa pieni tappi, jotta nappulat pysyvät paikoillaan laudalla niitä tunnusteltaessa. Mustat ruudut ovat hieman kohollaan ja mustissa nappuloissa on pieni piikki tai muu uloke, jolla ne erottuvat valkoisista nappuloista.

Ari Tonteri kertoo pelaavansa jonkin verran shakkia myös näkevien kansallisissa turnauksissa. Tuolloin hän tuo mukanaan oman pelilaudan, ja otteluissa niin Tonteri kuin normaalilaudalla pelaava näkevä pelaajakin saavat ilmoittaa omat siirtonsa.

Näkövammaisten shakissa on vielä yksi hauska yksityiskohta näkevien shakkiin verrattuna. Kansainvälisissä turnauksissa siirrot ilmoitetaan saksaksi.

– Näkövammaisten shakki on aikanaan 50-luvulla alkanut kirjepeliturnauksina Keski-Euroopassa saksankielisellä alueella, ja sieltä on pelissä käytettäväksi kieleksi jäänyt saksa. PM-turnauksissahan muunmaalaiset pelaajat usein ehdottavat, että pelikielenä käytettäisiin ruotsia, mutta me suomalaiset olemme pysyneet tiukkoina – saksaa sen olla pitää. Puolueeton kieli on tasapuolinen, omaa äidinkieltään käyttävillä pelaajilla on aina pieni etu, Tonteri selvittää.