Vapaaehtoistyö: Jukka Lahti on kiertänyt kehitysvammaisten yleisurheilijoiden kanssa ympäri maailmaa – kesäkuussa edessä on kahdet isot kisat

Yleisurheiluvalmentaja Pekka Lahti on toiminut yli kaksi vuosikymmentä kehitysvammaisten urheilun parissa.

Alajärveläislähtöinen Jukka Lahti oli vastikään saanut liikunnanopettajan opintonsa valmiiksi ja aloitellut työuraansa 90-luvun lopulla, kun hän bongasi työpaikkailmoituksen, jossa haettiin kahta valmentajaa kehitysvammaisten yleisurheilumaajoukkueeseen.

Kyseessä ei ollut palkkatyö, eikä Lahti varsinaisesti sellaista hakenutkaan. Hänellä oli jo liikunnanopettajan virka, josta tosin oli parhaillaan virkavapaalla. Aihealue kuitenkin kiinnosti oman aktiiviuransa lopetellutta piiritason yleisurheilijaa.

– Vammaisurheilusta minulla ei ollut hirveästi kokemusta entuudestaan. Liikunnanopettajan opinnoissa oli ollut jotain soveltavan liikunnan kurssia ja 90-luvun puolivälissä olin silloisen Suomen Invalidien Urheiluliiton leirillä Kuortaneella CP-vammaisen pojan avustajana, Lahti kertaa.

Kehitysvammaisten yleisurheilumaajoukkueen valmentajan paikalle ei varsinaisesti ollut tunkua. Taloudellisesti työstä sai käytännössä omansa pois, eli matkakuluilla ja päivärahoilla pelattiin.

– Työhön oli kuitenkin oikein haastattelu. Silloisen Suomen Kehitysvammaisten Liikunnan ja Urheilun toiminnanjohtaja Eija Kangas-Virtanen kysyi lopuksi, oliko minulla jotain kysyttävää. Kysyin, että paljonko hakijoita kahteen valmentajan paikkaan oli. Vastaus oli, että kaksi hakijaa, Lahti naurahtaa.

Lahden kanssa samaan aikaan valmentajana aloittanut henkilö jatkoi vain lyhyen aikaa, mutta Lahti on edelleen samalla tiellä. Hän painottaa erityisesti pitkäaikaisen kehitysvammaisten yleisurheiluvalmentajan Jarmo Oleniuksen roolia eräänlaisena mentorina keltanokalle.

– ”Jappe” oli töissä Kuusaan kuntoutuskeskuksessa, ja saimme majoittua yleisurheiluleireillämme siellä. Meillä oli iso omakotitalo, jossa oli jääkaappi täynnä ruokaa. Sieltä käsin sitten kävimme Kuusankosken kalliosuojassa treenaamassa. Se oli kyllä pirskatin mukavaa touhua, ja leirit eivät koskaan olleet tylsiä, kun urheilijat keksivät kaikenlaista. Jotenkin se vain veti mukaansa, Lahti muistelee.

Vuosituhannen alussa suomalaiset kehitysvammaiset yleisurheilijat osallistuivat aktiivisesti kahden eri kansainvälisen järjestön, Special Olympicsin ja INAS-FIDin kisoihin. INAS-FID, eli nykyinen VIRTUS, oli väylä kehitysvammaisille urheilijoille aina paralympialaisiin saakka. Painotus sanalla oli, sillä vuoden 2000 Sydneyn paralympialaisten skandaalin jälkeen kehitysvammaisten urheilu hyllytettiin paralympialaisista 12 vuodeksi. Espanjan kehitysvammaisten koripallojoukkue jäi Sydneyssä kiinni siitä, ettei joukkueessa juurikaan ollut kehitysvammaisia urheilijoita.

Tuolloin INAS-FIDin kisoihin ei vielä ollut yhtä tiukkaa luokitteluprosessia kuin nykyään – tästä syystä myös huijaaminen oli kiusallisen helppoa. Nykyään kehitysvammaiset yleisurheilijat, uimarit ja pöytätenniksenpelaajat voivat taas päästä paralympialaisiin, mutta se vaatii VIRTUS-luokituksen. Sen saaneita suomalaisurheilijoita on tällä hetkellä vain kourallinen.

Kesäkuun alussa Ranskassa järjestettäviin VIRTUS Global Games -kisoihin on Suomesta lähdössä yleisurheilija Jani Tissari, uimari Nader Khalili ja pöytätenniksenpelaaja Timo Averjanov.

Jukka Lahden valmennusuran alkuaikoina INAS-FIDin MM-kilpailuihin saattoi Suomesta lähteä kymmenenkin urheilijan joukkueita. Nykyään valtaosa suomalaisista kehitysvammaisista yleisurheilijoista tähtää Special Olympics -kisoihin sekä 2010-luvulla kuvioihin mukaan tulleisiin down-urheilijoiden omiin arvokisoihin.

Joukkueet ovat pienentyneet 20 vuodessa, mutta vastapainoksi kisareissuja maailman eri kolkkiin on kalenterissa enemmän. Tänäkin vuonna ohjelmassa ovat VIRTUS Global Gamesit Ranskan Vichyssä, Special Olympics -kesämaailmankisat Saksan Berliinissä ja down-urheilijoiden EM-kilpailut Italian Padovassa.

Jukka Lahti urakoi kesäkuussa sekä VIRTUS Global Gamesit että Special Olympics -maailmankisat. Näiden välissä hän ehtii käydä kahden yön verran kääntymässä kotona Petäjävedellä. Syyskuiset down-urheilijoiden EM-kilpailut jäävät tämän kerran häneltä väliin.

– Reissaaminen vaatii kotiväeltä kärsivällisyyttä ja joustamista. Kiitollisena pitää todeta, että sitä on riittänyt, ainakin toistaiseksi, Lahti hymähtää.

Kansainvälisiltä kehitysvammaisten urheilujärjestöiltä Lahti toivoisi nykyistä enemmän joustamista. Nyt vaikuttaa siltä kuin Special Olympics, VIRTUS ja downien urheilujärjestö SU-DS eivät olisi huomaavinaankaan toisiaan.

– Sitä toivoisi, että eri järjestöjen ihmiset tekisivät edes jonkinlaista koordinointia, etteivät kahden järjestön isoimmat kisat olisi sentään samassa kuussa. Alun perin downienkin kisat piti olla kesällä, mutta ne sentään tajuttiin siirtää syksyyn. Vaikka järjestöjen johtotasolla ei halutakaan olla keskenään tekemisissä, niin hyvin monessa maassa valmentajat ja urheilijat ovat kuitenkin aika lailla samaa porukkaa, jotka kiertävät eri kisoissa, Lahti harmittelee.

Tämän vuoden kisat ovat sentään kaikki Euroopassa. Lahti on vuosien saatossa reissannut eri puolilla maailmaa kehitysvammaisten urheilijoiden kanssa – Bangkokissa, Abu Dhabissa, Brisbanessa, Azoreilla…

– Pidän kyllä matkustamisesta. Onhan tässä tullut nähtyä aika eksoottisia paikkojakin. Ei varmaan muuten vain olisi tullut lähdettyä vaikka Ecuadoriin, Lahti toteaa.

Vuoden 2019 Special Olympics -kesämaailmankisoissa Arabiemiraateissa Lahti oli Suomen joukkueen apulaisjoukkueenjohtajana. Samana vuonna hän toimi myös pääsihteerinä down-urheilijoiden yleisurheilun ja pöytätenniksen EM-kilpailuissa, jotka järjestettiin Tampereella. Lahti on myös tehnyt muutaman äitiysloman sijaisuuden Special Olympics -lajikoordinaattorina silloisessa Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:ssa (nykyinen Suomen Paralympiakomitea).

Kehitysvammaisten yleisurheilijoiden lisäksi Lahti on vuosien varrella valmentanut vammattomia yleisurheilijoita sekä viime vuosikymmenen loppupuolelta lähtien jyväskyläläistä tuolikeihäänheittäjää Jasmine Repoa ja sittemmin paria muutakin tuoliheittäjää. Lahti vetää myös Jyväskylän Kenttäurheilijoiden aikuisten parayleisurheiluryhmää.

Työkseen Lahti opettaa nykyään Turussa luokanopettajaksi opiskelevia. Työmatka on pitkähkö, 300 kilometriä suuntaansa, sillä hän asuu edelleen Keski-Suomessa Petäjävedellä.

Kuva: Toivo Laiho

Lue muista paraurheilun ja soveltavan liikunnan parissa tärkeää vapaaehtoistyötä tekevistä

• Maalipallon monitoimimies Erkki Miinala
• Bocciavalmentaja ja -tuomari Laura Huopainen
• Special Olympics -ratsastusvalmentaja Maritta Enqvist
• SISU Paraicehockeyn joukkueenjohtaja Marika Kurki
• Taekwondovalmentaja Tea Runnakko-Laitinen
• Näkövammaisurheilun erikoisseuran Aisti Sportin hallituksen jäsen Henriikka Toivola
• Special Olympics -alppihiihtovalmentaja Tiina Lavanti
• Oulun Judokerhon sovelletun judon ryhmän valmentaja Arto Kallio
• Fysioterapeutti ja Tampereen Vihurin soveltavan melonnan ryhmän ohjaaja Petra Peltoniemi
• HIY:n parasulkapalloryhmän vetäjä Anja Kima
• Voimisteluohjaaja Iida Laasanen
• Kisojen monitoimimies Pekka Virtanen
• Soveltavan judon ja mailapelien valmentaja Kai Stör

Haluatko tulla mukaan toimintaan?

Tiina Siivonen, Verkostokoordinaattori, tiina.siivonen@paralympia.fi  

Vapaaehtoiset koulutetaan tapahtumakohtaisesti, ja usein lajista ja työtehtävistä ei tarvitse olla aiempaa kokemusta. Tapahtumista lähetetään viestiä vapaaehtoisille, jotka ovat listalle ilmoittautuneet. Tapahtumien määrä ja vapaaehtoisten tarve vaihtelee.