Arnhem 2026: Uuden munuaisen jälkeen Anne Tirrosesta sukeutui rento kilpauimari

Anne Tirronen sai uuden munuaisen vuonna 2011. Ensimmäiset arvokisansa hän ui Etelä-Afrikassa vuonna 2013, kaksi vuotta siirron jälkeen.

–Ennen munuaisensiirtoa uin ”mummorintaa”: pää veden yläpuolella enkä siis puhaltanut veteen, Anne Tirronen kertoo.

–Muustakaan uintitekniikasta en ollut perillä. Uimaan opin kuitenkin jo 5-vuotiaana. Isä houkutteli: saat kymmenen markkaa, kun uit tästä! Ja niin Anne ui ensimmäiset 25 metriään.

–Sain sitten neuvon, että olisi helpompi uida, jos puhaltaisi veteen. Vuoden 2013 tammikuussa aloitin harjoittelun ja uuden tekniikan opettelun. Siirrosta oli tuolloin kulunut puolitoista vuotta. Kisat pidettiin Durbanissa saman vuoden elokuussa.

Anne on osallistunut arvokisoihin 11 kertaa. Arvokisoiksi tässä luetaan elinsiirronsaaneiden EM- ja MM-kisat. Viime vuonna hän oli mukana Dresdenin MM-kisoissa pelkästään tukijana, sillä sairastelu oli verottanut voimia. Kaikissa muissa kisoissa hän on kilpaillut.

Yksi opintomatka

Ensimmäisistä kisoista muodostui opintomatka.

–Tulin rintauinnissa maaliin yhden käden kosketuksella, mikä johti diskaukseen ja nosti ruotsalaiskilpailijan hopealle. Toisella matkalla otin varaslähdön, Anne muistelee.

Sittemmin tällaista ei enää ole tapahtunut. Menestystä sen sijaan on tullut. Suomessa vuonna 2016 järjestetyissä kisoissa Anne juoksi takasuoran ja oli mukana tuomassa kultaa 4 x 100 metrin viestissä, jonka ankkuriosuuden juoksi Tuija Helander. Ensimmäiset henkilökohtaiset kullat—viisi kappaletta—eri uintilajeista hän nappasi Lissabonin EM-kisoissa vuonna 2024. Lisäksi samoissa kisoissa kultaa 4 x 100 metrin viestistä. MM-pronssia on tullut 400 metrin vapaauinnista ja lyhyemmän matkan rintauinnista. Australian kisoissa Perthissä vuonna 2023 Anne sai mitalin 400 metrin vapaauinnissa. Arnhemissä Annelle ojennettiin kaksi kultaa ja kolme hopeaa.

Ammattikin tukee harjoittelua

Anne valmistui vuonna 2019 uimaopettajaksi ja uimavalvojaksi ja työpaikka on Lieksan uimahalli. Anne on sen jälkeen kouluttautunut erityisuintiohjaajaksi, joka kykenee opettamaan myös erityisryhmiä uimaan.

–Kuurotkin saavat opetusta kuvakorttien avulla ja opetusta sovelletaan aina erityisryhmän tarpeiden mukaisesti.

Myös vettä pelkäävien opettamiseen on toimivat menetelmät. Oppilaalta edellytetään vain tahtotilaa; että haluaa mennä veteen. Veteen totutellaan asteittain.

Uimakouluja järjestetään niin lapsille kuin aikuisille. Uimaseurat puolestaan antavat yksilöllistä opetusta, jossa tekniikka saadaan hiottua kohdilleen.

Anne kuuluu Lieksassa toimiviin Brahean Uimareihin, joilla on harjoitukset kerran viikossa. Työ uimahallissa mahdollistaa harjoittelun vaivattomasti. Anne nimeää tärkeänä valmentajana Antti Hämäläisen, jonka ohjeilla hän on menestynyt. Talvisin harjoituskilometrejä kertyy viikossa viisi, kisakaudella 10—12. Pari viikkoa ennen kisoja harjoituksia kevennetään pariin, kolmeen kilometriin viikossa.

Ketutuskin sulaa veteen

Tänä vuonna Arnhemissä paras hetki oli 400 metrin vapaauinti.

–Kun hyppäsin altaaseen, uinti sujui rennosti ja tein oman ennätykseni. Tuttu katsojakin kommentoi uintiani virtaviivaisen rennoksi. Kisoissa yleensäkin on yhteisöllinen meininki ja Suomen joukkueella aina hyvät joukkueenjohtajat.

–Olen aina nauttinut vedestä. Jos ketuttaa, puolentoista kilometrin jälkeen ei ketuta yhtään.

Teksti: Terhi Lambert-Karjalainen

 

Tiesitkö, että elinsiirrokkaiden EM-kisoihin voivat osallistua myös dialyysissä olevat urheilijat? Kisajärjestäjä osallistuu dialyysimahdollisuuksien järjestämiseen.