Toivo Laiho löysi oman yhteisönsä purjehduksesta

Toivo Laiho on purjehtinut aina. Purjehdus on antanut hänelle kavereita, uusia kokemuksia ja elämänoppeja sekä vienyt Special Olympics -kesämaailmankisoihin. Työkseen valo- ja videokuvaajana ahkeroiva Laiho toivoo jokaisen löytävän oman juttunsa. ”Ihmiset tarvitsevat kokemuksen porukkaan kuulumisesta, yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta.”

Toivo Laihon vanhemmilla oli purjevene, joten hän on viettänyt vesillä aikaa pienestä pitäen.

– Olen aina sanonut, että noin kaksiviikkoisesta asti olen purjehtinut. Varmaan aika suoraan synnytyssairaalasta lähdettiin merelle purjehtimaan, Laiho sanoo hymyillen.

Jollapurjehduksen Laiho aloitti 7-vuotiaana. Sitä hän harrasti aktiivisesti 15-vuotiaaksi asti, kunnes alkoi valmentaa. Silloin oma purjehdus hieman väheni.

– Kun lähdin 16-vuotiaana opiskelemaan Helsinkiin, keksin nuo isot veneet. Silloin ohjelmaan tuli myös Special Olympics -purjehdus. Sitä tehtiin Roope Tervosen kanssa. Nykyään purjehditaan isoilla veneillä, mutta edelleen on ajatuksena osallistua joihinkin kisoihin Roopen kanssa, Laiho sanoo.

Purjehduksesta löytynyt yhteisö, kavereita ja oppeja kanssakäymiseen

Purjehdusyhteisö on tuonut elämään paljon. Laiho sanoo olleensa lapsena koulukiusattu, mutta purjehdusyhteisöstä löytyi elämään kavereita.

– Siellä oli aina kavereita ja tuttuja. Se on yhteisöllinen kokemus, vaikka veneessä olinkin yksin. Siellä oli kuitenkin porukka ja yhteisöllisyyttä, mikä antoi tukea ja turvaa kasvaa. Samalla lailla toimi sitten myöhemmin Special Olympics -ympäristö. Siellä oli taas eri ihmisiä, joiden kanssa pääsin hengaamaan ja oppimaan.

Hän osallistui Tervosen kanssa myös kesämaailmankisoihin Berliinissä 2023.

– Se oli mieltä avartavaa. Se oli meille sellainen oppimiskokemus. Ihmiset tarvitsevat kokemuksen porukkaan kuulumisesta, yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta. Sellaisen, että niitä ymmärretään, eikä joka asiaa tarvitse selittää uudelleen.

Vastaavan oppimiskokemuksen toisesta näkökulmasta hän sai vuonna 2025 talvimaailmankisoissa, joissa hän toimi Suomen joukkueen valokuvaajana. 

– Siellä tuli myös valmentajanäkökulmaa siitä, miten eri henkilöiden kanssa työskennellään ja miten asioita kannattaa selittää. Opin parantamaan kanssakäymistä.

Laiho sanoo, että monelle Special Olympics -ympäristö voi tarjota saman mitä jollapurjehdus tarjosi hänelle: kavereita ja porukkaan kuulumisen tunnetta.

Nykyään Laiho on kiireinen myös video- ja valokuvaustöidensä parissa, mutta purjehduksella on edelleen elämässä iso rooli.

– Purjehdin isoilla veneillä ja myös Andromeda kasilla eli 50-luvun klassikolla. Sillä purjehditaan ratakisaa, ja olen mukana kansimiehenä. Varmaan Roopenkin kanssa joku kisa käydään pikkuveneellä.

Viime vuosina Laiho on päässyt harjaannuttamaan taitojaan suomalaisen purjehduskuuluisuuden Tapio Lehtisen opissa.

– Päädyin Tapion projekteihin, kun hän oli palannut Golden Globe Race -kisasta maailman ympäri purjehdukselta ja haki kesätyöntekijöitä mukaan veneen ehostamiseen. Näin ilmoituksen, soitin
Tapiolle ja seuraavana päivänä olin jo veneellä hommissa.

Laiholle on ominaista veneen osien pilkuntarkka osaaminen ja huolto, mikä on hyödyksi etenkin ääriolosuhteisiin joutuvan kaluston kanssa.

– Olen ollut mukana lukuisilla reissuilla ja viettänyt veneen tekniikan parissa satoja tunteja, jotta vene pysyy kunnossa. Tämä on antanut valmiuksia, Laiho kertoo.

Elämä onkin Toivolle ”aika purjehduspainotteista”. Hän tietää omasta kokemuksestaan, mitä mielekäs tekeminen voi elämään tuoda, ja toivoo jokaisen löytävän oman juttunsa.

– Kaikilla pitää olla jonkinlainen harrastus tai asia, mitä tekevät. Sellainen asia, jota tykkää tehdä ja jolla on joku suunta. Se voi olla pyöräilyä, sulkapalloa tai käpyjen keräily. Joku juttu, mitä itse tykkäät tehdä.

Uutinen on julkaistu alunperin Special Olympics -lehdessä 2/2026.

Lue koko lehti

Jos et ole vielä lehden tilaaja, voit tilata sen sivustolta Specialolympics.fi

Tilaa lehti