Päijänteen mökkirannalta Kreetan kisavesille

Kreetan Kournasjärvellä järjestetään historian ensimmäiset Euroopan Special Olympics -melontakilpailut 29.10.-2.11.2026. Suomea kilpailuissa edustaa espoolainen Vilma Koskinen. 

Lokakuun 29. päivästä marraskuun 2. päivään Kreetan Kournasjärvelle saapuu Special Olympics -melonnan osallistujia eri puolilta Eurooppaa. Tapahtumaan odotetaan arviolta 110 urheilijaa, Unified-partneria, joukkueenjohtajaa ja valmentajaa. Ohjelmassa on 200 metrin kilpailuja yksiköille, kaksikoille ja Unified-kaksikoille. Suomesta kisaamaan lähtee 31-vuotias Vilma Koskinen.

Kournasjärvelle hän matkustaa isänsä Jouni Koskisen kanssa. Jouni lähtee tyttärensä avuksi ja toimii samalla tämän Unified-melontaparina. Kisamatka alkaa Helsingistä ja kulkee Ateenan kautta Haniaan. Viimeinen lento-osuus lennetään pienemmällä koneella, mikä on Vilman mieleen. Matkasta ja kisoista kysyttäessä vastaus tulee suoraan:

- Kyllä, odotan innolla. Ei jännitä. Tykkään lentämisestä!

Kreetan kisamatkan taustalla on pitkä yhteinen harrastus. Melonta alkoi mökkireissuilla Joutsassa, Päijänteen rannalla, missä isä ja tytär lähtivät yhdessä vesille. He ovat meloneet yhdessä yli kymmenen vuotta. Mökkiretkistä kasvoi vähitellen tavoitteellisempi harrastus, ja esimerkiksi Special Olympics -leireillä on opeteltu tekniikkaa, samoin harjoituskilpailuissa on harjoiteltu lähtöjä ja kaksikkona melomista.

Varsinaisiin melontakilpailuihin Koskiset osallistuivat ensimmäistä kertaa menneenä kesänä Saarbrückenissä Saksassa. Siellä Vilma kilpaili yksikössä 200 ja 500 metrin matkoilla sekä Jounin kanssa Unified-kaksikossa. Yksikön 500 metrillä hän sijoittui toiseksi ja 200 metrillä neljänneksi. Isän ja tyttären pari oli 500 metrillä kahdeksas.

Saarbrückenissä Vilma pääsi ensimmäistä kertaa kokemaan, millaista on kilpailla yksin ja toisaalta yhdessä isänsä kanssa. Yksikkömelonnan hän oli aloittanut vasta edellisenä kesänä saatuaan käyttöönsä siihen sopivan kanootin. Harjoituskilpailuissa kaksikko oli päässyt hiomaan lähtöjä ja yhteistyötä, mutta Saarbrückenissä he kohtasivat ensimmäistä kertaa varsinaisen kisaradan ja ulkomaisen kilpailuympäristön. Kreetalle lähtiessä takana onkin siis jo yksi kisamatka ja kokemusta molemmista kilpailumuodoista.

Urheilumatkat ovat vieneet Vilmaa Saksan lisäksi myös Torinon seudulle Italiaan ja Viron Otepäähän. Kisareissut, matkustaminen ja uudet elämykset ovat hänelle mieluisia. Kreetalla vastassa on uusi järvi ja uusi kilpailupaikka, mutta matkalle lähtee tuttu pari ja tuttu elementti: vesi.

Suomessa melontakausi on kääntymässä kohti loppua, mutta Vilman liikuntavuosi jatkuu ulkona senkin jälkeen, tosin kanootin sijaan suksilla. Hän on pitänyt hiihdosta pienestä pitäen, ja Leppävaaran ladut ovatkin tulleet espoolaiselle varsin tutuiksi. Marjo Matikaisen mukaan nimetyillä laduilla riittää jyrkkiäkin mäkiä, mutta ne eivät ole saaneet Vilmaa arastelemaan laskuja.

Vuonna 2025 hiihtoharrastus vei Vilman Special Olympics -talvimaailmankisoihin Torinoon, joissa tämä saavutti kaksi pronssimitalia: yhden kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa ja 2,5 kilometrin perinteisellä matkalla. Vilma harjoittelee Pakilan Vedon ryhmässä, jossa erityisryhmälle järjestetään tavoitteellista toimintaa ympäri vuoden. Vilman äiti nostaa esiin kannustavan hiihtoporukan ja seuran henkilöstön merkityksen. Tuttujen kanssa harjoituksiin on mukava palata myös kilpailujen välillä, ja toisaalta luonnossa liikkuminen tarjoaa myös avointa tilaa hengittää ja harrastaa rauhallisemminkin. Vedon ryhmän toiminta jatkuu vuodenaikojen vaihtuessa, joten hiihtokausi ei jää irralliseksi jaksoksi muuten aktiivisessa vuodessa. Järvien jäätyessä hiihtäminen tarjoaa vaihtoehtoisen tavan nauttia luonnosta omin ehdoin.

Vilman arkeen mahtuu muutakin kuin melontaa ja hiihtoa. Hän toteuttaa itseään luovan tanssin ryhmässä ja ratsastaa Kartanon Ratsastajissa. Pajulahdessa järjestetyllä Special Olympics -monilajileirillä Vilma osallistui puolestaan rytmisen voimistelun ryhmään. Vilman äiti oli leirillä mukana tukemassa osallistumista, ja kertoo olevansa laajemminkin mukana mahdollistamassa Vilman harjoittelua ja toimivansa tarvittaessa varahenkilönä toiminnan taustalla. Kreetalle lähtee tällä kertaa kuitenkin isä Vilman avuksi ja melontapariksi.

Koskisen perhe on vahvasti mukana monipuolisen liikkujan harrastuksissa, ja tukijoukkoihin on hiljattain tullut uusi jäsen. Vilmasta on tullut täti ja hän onkin jo päässyt tapaamaan suvun uuden tulokkaan. Seuraavaksi odottaa kuitenkin varsin erilainen reissu, kun lentokone suuntaa kohti Euroopan kaakkoisnurkkaa ja Kreetan melontamaisemia. Päijänteen mökkirannalta alkanut yhteinen harrastus vie kaksikon jälleen uusille vesille. Jouni kuvasi Saarbrückenin kisojen alla kaksikon kehitystä:

- En pysynyt viime kesänä enää Vilman perässäkään uudella kanootilla, se on hyvä merkki.

Teksti: Henriikka Toivola